Oho! Grapevine täyttää ihan kohta pyöreät 10 vuotta. Miten aika kuluukaan aina astronomisella vauhdilla, kun on kivaa tai on yrittäjä – tai parhaassa tapauksessa molempia. Havainto laittoi minut istumaan alas ja miettimään kulunutta vuosikymmentä yrittäjälle melko epätyypillisten onnistumislasien läpi.

Kehittyminen on luonnonlaki

Ihminen oppii ensimmäisessä kymmenessä elinvuodessaan melkoisen määrän elämään kuuluvia perusasioita: kävely, puhe, toisen kuuntelu, sosiaaliset normit ja vuorovaikutustaidot muutamia nimetäkseni. Jotta lapsesta kasvaa mallikelpoinen kansalainen, hänen täytyy perustaitojen lisäksi vielä ymmärtää moraalia, muodostaa jonkinlainen arvopohja, pitää huolta sosiaalisesta verkostostaan, kantaa vastuunsa ja oppia koko ajan lisää.

Uuden yrityksen kehityskaari on paljolti samanlainen: ensin on otettava haltuun perusasiat, kuten talouden pito, asiakaspalvelu, työkalut, markkinointi ja myyntityö. Ilman näiden taitojen edes perustasoista hallintaa voi kääntää kupit nurin viimeistään kolmen vuoden kohdalla. Toisaalta kun nämä perusasiat on hallussa, täytyy oppia jälleen uutta. Mitkä asiat yrityksen (ja yrittäjän) pitää ottaa haltuun, jotta pääsee alkuinnostusta pidemmälle?

7 oppia, jotka kokemukseni mukaan varmistavat yrityksen elinvoimaisuuden

Tiimi

Kirves ei heilu ilman ihmistä sen varressa. Toki työkalut on syytä olla kunnossa, mutta lopulta vain asiansa tunteva tekijä takaa tuloksen. Tiimin rakentaminen onkin sitten oma taiteenlajinsa. On ainoastaan järkevää palkata itseään fiksumpia ihmisiä tai vähintäänkin hyvällä asenteella varustettuja, oppimishaluisia tekijöitä. Siltikään ei riitä, että tarjoaa pestiä sille kaikkein fiksuimmalle, jollei kyseinen henkilö istu muuhun porukkaan.

Rekrytointi ei ole helppoa, mutta siinä(kin) viisastuu ajan myötä. Ja aiheeseen käytetty aika maksaa itsensä varmasti takaisin. Itse pidän rekrytoinnin tärkeimpänä oppina intuitioon luottamista: jos tyyppi tuntuu hyvältä mätsiltä työhaastattelun ensimmäisen vartin aikana, hän on sitä hyvin todennäköisesti vielä vuosienkin päästä.

Asiakas

Koskaan ei pidä unohtaa sitä, kuka meidän kaikkien palkan lopulta maksaa. Ja vaikka kaikki (toivottavasti) tietävät, että asiakas on ykkönen, listasin hänet silti vasta tiimin jälkeen. Sillä asiakasta ei voi pitää tyytyväisenä toimimattomalla tiimillä. Mutta heti tiimin jälkeen, asiakas on ehdottomasti tärkein.

Olen itse istunut myös toisella puolella pöytää ja siksi haluankin nyt kohdella asiakkaitamme niin kuin itse olisin halunnut asiakkaana tulla kohdelluksi. Siksi meillä onkin toimistolla huoneentaulu, jossa lukee ”Asiakas on ystävä”. Sitä te rakkaat asiakkaat meille juuri olette. Haluamme olla luottamuksenne arvoisia. Olemme täällä teitä varten.

Strategiaa ei voi onnistuneesti tiputtaa tiimille ylhäältä. Sen tekemiseen pitää kaikkien päästä tavalla tai toisella osallistumaan

Strategia

Paraskaan tiimi ei pysty ihmeisiin, jollei suunta ole kirkas. Kaikille on oltava selvää, mitä me teemme, miksi ja kenelle. Strategiatyö on jatkuvaa ja joskus jopa uuvuttavaa, mutta täysin välttämätöntä. Mitä enemmän toimialan sisällä on muutoksia, sitä useammin pitää strategiaa tarkastella ja tarvittaessa muokata.

Olen kuitenkin todennut, että strategiaa ei voi onnistuneesti tiputtaa tiimille ylhäältä. Sen tekemiseen pitää kaikkien päästä tavalla tai toisella osallistumaan. Samaan hengenvetoon voin todeta, että liian pitkä, yksityiskohtainen, moniselitteinen tai ylipäätään vain epäkiinnostava strategia on varma tie tuhoon. On eri asia, miten tarkasti strategian taustaoletukset on dokumentoitu, mutta jotta yhteinen suunta on kaikille aivan selvä, strategiset avainasiat on hyvä mahduttaa yhdelle sivulle.

Arvopohja

Kuvittele, että joutuisit joka ikinen päivä tekemään työtä, joka on omien arvojesi kanssa ristiriidassa. Tai ehkä sinun ei valitettavasti tarvitse edes kuvitella? Yrityksen tärkein henkinen voimavara ja varaventtiili on sen arvopohja. Arvojen täytyy kertoa selvästi, millaiseen paikkaan kandidaatti on pyrkimässä töihin. Näin vältytään myöhemmiltä yhteentörmäyksiltä. Ja toisaalta arvot ovat selkäranka, johon varata, kun on epäselvää, mitä haasteellisessa tai muuten epäselvässä tilanteessa pitäisi tehdä.

Luonnollisesti yrittäjä ja muu ”pomomateriaali” tuo arvokeskusteluun omat arvonsa mukanaan. Se ei ole väärin vaan vahvistaa yrityksen ja sen tekijöiden yhteistä arvopohjaa. Tässä kuitenkin pitää palata listauksen ensimmäiseen kohtaan eli tiimiin. Rekrytoimalla huolimattomasti saattaa myös arvopohja muokkautua aivan erilaiseksi kuin sen itse alunperin ajatteli.

Kulttuuri

Peter Drucker on sanonut, että kulttuuri syö strategioita aamupalaksi. Enempää ei voisi olla asian ytimessä! Vaikka strategia myös Druckerin mukaan on tärkeä työkalu, onnistumiset tulevat kuitenkin vahvan ja mahdollistavan organisaatiokulttuurin kautta. Kun jokainen tiimiläinen kokee olevansa arvostettu, tekevänsä merkityksellistä työtä ja saavansa sopivasti vapautta sekä vastuuta, on epäonnistuminen lähes mahdotonta.

Kulttuuri kukkii pienissä asioissa: tervehtiminen, kuuntelu, kiinnostuminen, kasuaalit keskustelut, yhteiset pelisäännöt, joululahjat asiakkaille ja henkilökunnalle, hyvä kahvi… you name it. Kaikki rakentavat kulttuuria omalta osaltaan. Kun kaikesta paistaa aito välittäminen, yhteiset arvot ja toistemme arvostus, me-henki rakentuu itsestään.

Prosessit

Meille on vuosien mittaan kehittynyt jonkinlainen viha-rakkaus -suhde prosesseihin. Viha siksi, että välillä tekisi mieli olla välittämättä sovituista toimintamalleista, kun juuri sillä hetkellä ei kerkeäisi tai jaksaisi vaikkapa dokumentoida tiettyjä asioita. Rakkaus siksi, että laadukkaan, sujuvan ja kannattavan työn edellytys on se, että kaikki tekevät sen samoilla reunaehdoilla. Siksi muistutamme toisiamme yhä uudelleen prosesseista ja nöyrästi teemme nekin ikävät dokumentointiasiat – vaikka ei aina huvittaisi.

Koska maailma muuttuu ympärillämme, on myös toimintatapojen muututtava mukana. Kirkastammekin prosessejamme yhä uudelleen tarpeen mukaan. Työ on toisinaan tuskallista, mutta kuitenkin sen arvoista. Viimeistelty työ vaatii viimeistellyt toimintamallit nyt ja huomenna.

Kehittyminen

Ainoa pysyvä asia on muutos. Näin on varsinkin markkinointiviestinnän piirissä. Jos mielii olla elossa vielä viiden vuoden päästä, ei auta jäädä hankeen makaamaan, vaikka se juuri sillä hetkellä olisi helpompi valinta. Innostuminen, uteliaisuus ja uuden opettelu onkin jokaisen grapevinelaisen dna:ssa. 10-vuotisen taipaleemme kunniaksi olemme jälleen kerran uudistumassa.

Kuten sanottua: aika rientää, kun on kivaa! Näin on ollut myös Grapevinen parissa työskennellessä. Juuri nyt on aika kiittää joka ikistä henkilöä, jotka olen tämän vuosikymmenen aikana kohdannut. Kotijoukot, ystävät, kollegat, tiimiläiset, asiakkaat ja yhteistyökumppanit – te olette tehneet tämän kaiken mahdolliseksi. Mitä mahtuu seuraaviin vuosiin, sitä ei kukaan vielä tiedä, mutta innolla odotan edelleen tulevia työpäiviä ensi viikolla, ensi vuonna ja siitäkin eteenpäin.